Nyt se on sitten virallista - olen lähdössä Ausseihin asumaan ja töihin syksyllä vähintään joiksikin kuukausiksi ja maksimissaan vuodeksi. Omani ja sulhoni seuraavaan luottokorttilaskuun pamahtaa 270 AUD viisumimaksut, ja hyväksytyt viisumianomukset kolahti jo sähköpostilaatikkoon. Ei ole enää kääntymistä, vaan se on sitten menoa viikko pari häiden jälkeen! Phew!
Voi vaikuttaa impulsiiviselta päätökseltä, kun en ole tästä kauheasti blogissa kirjoitellut tai muutenkaan tuulettanut, mutta oikeastaan olemme jahkanneet tätä päätöstä jo aika pitkään. Irtisanoutumiseni nykyisestä työstäni, jossa en koskaan viihtynyt kovinkaan hyvin, antoi rohkeutta tehdä muitakin "repäiseviä" päätöksiä ja tulimme siihen tulokseen että kyllä nyt on oikea aika lähteä, koska myöhemmin sitä ei ehkä tulisi tehtyä. Olemme lähtemässä matkaan rohkein mielin, koska kummallakaan ei ole työpaikkaa Ausseissa etukäteen, mutta tosiaalta nyt sulholle ilmaantui mahdollinen työtarjous Melbourneen, mikä toteutuessaan olisi toki loistojuttu mutta vaikka ei toteutuisikaan, lähdemme silti. Enää ei kannata kääntyä, ja lennotkin on jo kohta hommattu.
Ensimmäinen määränpäämme on todennäköisesti Sydney, jollei G saa Melbournesta työtarjousta. Itselleni kelpaisi mainiosti myös Sydneytä lämpimämpi Brisbane, mutta G:llä on jokin ihme fiksaatio Sydneyyn, ja toisaalta enpä ole kuullut huonoa sanaa sielläkään asumisesta, joten kelvannee minulle. Kyseissä kaupungissahan on ihana ilmasto, upeat rannat, kiva keskusta ja satama-alue... Sydney on minulle jo ennestään tuttu, koska olin siellä viikon 14-vuotiaana isäni mukana konferenssimatkalla. Kaikkea en muista, sillä tuosta matkasta on jo 10 vuotta, mutta upea kaupunki se kuitenkin oli. Ainut huono asia mitä olen kuullut kavereilta ja tutuilta on ötökät (omg hämähäkkejä ja kuoriaisia ja skorpioneja!! T__T äitiiiii....), mutta kai niihinkin tottuu... tai toivottavasti ainakin tottuu niiden tappamiseen... nykyinen ötökkäkammoni on sitä tasoa, että juoksen kiljuen karkuun. ^^;
Skannattu valokuva minusta, otettu Sydneyssä joskus vuonna 2000... ja näihin maisemiin palataan
Sanomattakin selvää on se, että odotan epätodellisin fiiliksin elokuun lopussa koittavaa lähtöä! Lennämme lisäksi todennäköisesti Hong Kongin kautta, jossa vietämme joitain päiviä "häämatkaa", joten siinäkin on ihanaa odotettavaa kerrakseen. Toisaalta lähdössä on huonotkin puolensa! En näe kavereita koko aikana kuin korkeintaan videopuhelun välityksellä T__T Vieraassa ympäristössä eläminen voi olla rankkaa ilman tukiverkostoa. Cosplayompelu jää myös tauolle (ja Traconkin ehkä väliin pian koittavan lähdön takia), mikä on sinänsä harmi, sillä olin juuri saanut ensimmäisen puvun onnistuneesti tehtyä ja toisen jo aloitettua. Lisäksi joudun kieltäytymään hyvästä työpaikasta Suomessa, mikäli minulle sellaista tarjotaan (lupauduin yhteen työhaastatteluun ensiviikon maanantaina, koska en osannut kieltäytyäkään, ja haastattelukokemus on hyvästä. Kyseessä on ainakin ilmoituksen perusteella unelmapaikka, ja hyppisin varmaan riemusta haastattelun johdosta, jollen tietäisi, etten voi hyväksyä mahdollista työtarjousta.)
Matkakuumeen noustessa pistäydyin Kallion kirjastoon ja sain aika hyvän saaliin. Matkaoppaita siellä oli kiitettävästi, ja tempaisin mukaan vinon pinon. Lisäksi lainasin Lesley Downerin Japani-aiheisen naistenromaanin kesäluettavaksi (olen lukenut kyseisen kirjailijan "The last concubine"n, joka oli myös hyvä. Suosittelen!)
Lääkettä matkakuumeeseen - ja mukavaa kesälukemista myös! (TOP 10 matkaoppaat on muuten tosi hyviä!)
Nyt onkin kiitettävästi järjesteltävää, kun on häät ja lähtö tiedossa. Lisäksi pitäisi jaksaa painaa töitä vielä pari viikkoa, jonka jälkeen olen vapaa. Parin viikon päästä on myös Animecon, johon olisi ollut tosi kiva saada Eternal Venus -puku valmiiksi, mutta päätin että paras tyytyä Superiin, tai kohta ompelen yötkin - ja siitä ei hyvää seuraisi! Nyt on aika nauttia helteistä vielä kun niitä riittää, ja ohessa hoitaa pakolliset hääsuunnittelut, ennen kuin ehtii panostaa niihin täysillä loman alettua. Lähdön suhteen suht hilpeä ja huoleton olo, mutta vielä se ehtii vaihtua paniikkiin ja pelonsekaisuuteen. Olen kuitenkin satavarma, että tämä on oikea päätös, ja uskon että se alkaa tuntuakin siltä, kunhan olemme syksyllä asettuneet Aussien mantereelle. Ja nyt vain kahlaamaan opaspinoa läpi...
No comments:
Post a Comment